Adrenaliini

Adrenalin - Adrenaline.svg
Tunnisteet
CAS-numero 51-43-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava C9H13NO3
Moolimassa 183,204 g/mol
Ulkomuoto Kiinteä
Sulamispiste 211.5 °C
Liukoisuus veteen 0.18 mg/mL (20 °C)
Adrenaliini eli epinefriini (C9H13NO3) on katekoliamiineihin kuuluva hormoni, jota yhdessä noradrenaliinin kanssa erittyy stressitilanteissa. Sitä valmistaa lisämunuaisen ytimessä sijaitsevat kromaffiinisolut. Adrenaliini lisää aineenvaihduntaa, sydämen sykettä, verenpainetta, veren sokeripitoisuutta ja suorituskykyä. Adrenaliini voi hapettua adrenokromiksi. Adrenaliini ei läpäise veriaivoestettä, joten se ei vastoin yleistä uskomusta vaikuta suoraan mielialaan.
Adrenaliini oli ensimmäinen hormoni, jonka kemiallinen rakenne kyettiin selvittämään. Sen eristi ja tunnisti vuonna 1895 puolalainen Napoleon Cybulski ja syntetisoi vuonna 1904 Friedrich Stolz.


Adrenaliiniampulli
Adrenaliinista käytetään Yhdysvalloissa nimitystä epinefriini (engl. epinephrine). Nimitykset viittaavat lisämunuaiseen, adrenaliini latinan ja epinefriini kreikan kautta. Adrenaliinin yleisimpiä vaikutuksia ovat pelko, jännitys ja hyvänolon tunne.
Adrenaliinia käytettiin toisessa maailmansodassa muun muassa sotilaiden suorituskyvyn parantamiseen.
Adrenergiset reseptorit jaetaan a- ja b-pääluokkiin ja edelleen alaluokkiin a1–2 ja b1–b3.
Adrenerginen oireyhtymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adrenerginen oireyhtymä johtuu adrenergisten reseptorien ja samalla sympaattisen hermoston liiallisesta aktiivisuudesta. Myrkytys voi seurata adrenergisesti vaikuttavien lääkkeiden tai huumeiden yliannostuksesta. Tyypillisiä oireita ovat pupillien laajentuminen, hikoilu, hyperglykemia (liian korkea verensokeri) ja suolen liikkuvuuden hidastuminen. Vaarallisin oire on verenpaineen noususta johtuva syketaajuuden pieneneminen. Adrenergiset oireyhtymät voidaan aktivoituneen reseptorin perusteella jaotella a- ja b-luokkaan.