Install Steam
sign in
|
language
简体中文 (Simplified Chinese)
繁體中文 (Traditional Chinese)
日本語 (Japanese)
한국어 (Korean)
ไทย (Thai)
Български (Bulgarian)
Čeština (Czech)
Dansk (Danish)
Deutsch (German)
Español - España (Spanish - Spain)
Español - Latinoamérica (Spanish - Latin America)
Ελληνικά (Greek)
Français (French)
Italiano (Italian)
Bahasa Indonesia (Indonesian)
Magyar (Hungarian)
Nederlands (Dutch)
Norsk (Norwegian)
Polski (Polish)
Português (Portuguese - Portugal)
Português - Brasil (Portuguese - Brazil)
Română (Romanian)
Русский (Russian)
Suomi (Finnish)
Svenska (Swedish)
Türkçe (Turkish)
Tiếng Việt (Vietnamese)
Українська (Ukrainian)
Report a translation problem

Visby, Gotlands Lan, Sweden
21 ratings 



Jere valitsi aina Dust2:n, vaikka vihasi sitä. Hän osti joka kierroksella Negevin, vaikka rahaa ei ollut, ja huusi tiimille: “Trust me”. Kukaan ei luottanut. Jere juoksi B:hen yksin, pysähtyi savuun, katsoi maahan ja kuoli ensimmäisenä. Sitten hän huokaisi ja sanoi: “Ei voi mitään, tiimi on huono.”
Välillä Jere lupasi parantaa. Hän katsoi yhden YouTube-videon, sulki sen kesken ja palasi pelaamaan samalla tavalla kuin ennen. Rank putosi, mutta Jere ei huomannut. Hän oli jo jonossa seuraavaan peliin.
Ja niin legenda eli: CS:GO-pelaaja, joka ei tehnyt mitään muuta kuin pelasi – huonosti, sinnikkäästi ja täysin vakuuttuneena siitä, että seuraavassa pelissä kaikki muuttuisi.
Se ei muuttunut. Mutta Jere painoi silti Play Again.